Parasta juuri nyt: mentorointi!

Olen aktorina Procom ry:n mentorointiohjelmassa. Ja nyt seuraa tunnustus: mentoroinnin käynnistyminen oli pitkiin aikoihin parasta, mitä motivaatiolleni on tapahtunut. Ei se nyt huono ollut sitä ennenkään, mutta aina välillä mietin, mitä haluan tehdä isona. Tätä nykyä en juuri mieti: suunta tuntuu olevan selvillä ja kiinnostuksen kohteilla on joku yhteinen nimittäjä; yksittäisistä asioista on tullut isompi kokonaisuus.

Saatan havahtua siihen, että mietin ja ideoin työasioita mitä ihmeellisimpiin aikoihin ja ihmeellisimmissä paikoissa. Oivalluksia on syntynyt kuin itsestään. Kaikki ideat eivät todellakaan pääse jalostukseen asti, mutta yhtä kuningasajatusta kohtihan tarvitaan… no, aika monta huonompaa. On kuitenkin syntynyt positiivinen ajatusten kierre, jonka uskon johtuvan selkiytyneistä ajatuksista ja jopa asenteen muuttumisesta.

En aikaisemmin tainnut nähdä metsää puilta, enkä päässyt irti roolistani. Kukaan ei ole koskaan estänyt minua kehittämästä itseäni tai työtäni, mutta en varmaan itse uskonut omaan osaamiseeni. Enkä käyttänyt riittävästi ääntä perustellakseni esiin pyrkivät ajatukseni – itselleni. Tarvittiin joku, joka tuli oman piirini ulkopuolelta ja tarkasteli asioita asioina. Kertoi minulle monia valaisevia asioita osaamisestani entisistä ja nykyisistä työtehtävistäni kuultuaan. Vähän niin kuin työhaastattelutilanne, jossa totutusta poiketen vastapuoli kertoo, mitä sinusta ja osaamisestasi ajattelee…

Mentoroinnin onnistumiseen vaikuttaa varmasti ratkaisevasti henkilökemiat. Oikean parin kanssa päästään nopeasti liikkeelle, voidaan keskustella avoimemmin ja henkilökohtaisemmalla tasolla. Omien syvällisempien motiivien paljastaminen on aika olennaista esimerkiksi unelmatyön kartoittamisessa. Vaikka olin itse jo alkuun päättänyt lähteä mukaan avoimin mielin, en silti olisi avautunut samalla tavalla, jos vastapuoli ei olisi ollut kanssani samalla aaltopituudella. Huomasin jo tutustumistapaamisella kertovani melkoisen avoimesti itsestäni ja työstäni. Yleensä siihen vaiheeseen pääseminen vie minun kanssani aika kauan aikaa.

Mentorini kanssa käymäni keskustelut ovat joka kerta erittäin antoisia. Poistun paikalta hymyillen ja pää täynnä hyviä vinkkejä, ideoita, ajatuksia ja positiivista itseluottamusta. Mentorini on sparraajana ihan parasta A-luokkaa. Ohjelma päättyy kesäkuussa ja harmittelen sitä jo nyt. Tällaisia kuukausittaisia tapaamisiahan pitäisi kaikilla olla kalenterissa jatkuvasti!

Vaikka nyt näyttää siltä, että olen saanut jonkunmoisen oivalluksen ja alkanut nähdä sen kuuluisan big picturen, jätän tähän nyt kuitenkin takaportin: pidätän itselläni oikeuden ryhtyä puutarhuriksi, jos siltä tuntuu. Toistaiseksi keskityn kuitenkin toisenlaisen puutarhurin hommiin – ja nautin niistä.