lauantai 10. toukokuuta 2014

Työmatkustamisen ihanuus ja kurjuus


Olen kotikissa. Viihdyn kotona erinomaisen hyvin ja reissuun lähteminen on aina jossain määrin tuskaa, oli kyse millaisesta reissusta tahansa. Pakkaaminen, vaateahdistus, kiire, you name it.

Kevät on ollut aika vauhdikas, eikä tämä edes vielä tähän lopu. Reilu viikko sitten Tampereella hotellihuoneessa istuessani mietin työmatkustamista. Heti alkuun täytyy todeta, että minullahan on varsin vähän työmatkoja verrattuna moniin kollegoihin. En siis varmastikaan ole paras henkilö antamaan minkäänlaista lausuntoa siitä, miltä työmatkustaminen tuntuu. Mutta en välitä siitä – annanpa kuitenkin.

Vieraassa kaupungissa on hauska tutustua uusiin paikkoihin. Itse kokouspaikkakin saattaa olla todella ihastuttava, kuten esim. parin viikon takainen seminaaripaikka Hämeenlinnan Katisten kartano. Sitä voi kyllä varauksetta kehua, oli todella kaunis ja idyllinen miljöö (ja käsittämättömän hyvää ruokaa). Olen myös ottanut tavaksi (kai sitä voi niin jo sanoa, kun 2 kertaa on takana) käydä reissussa lenkillä työpäivän jälkeen. Pää saa tuulettua ja saattaa eksyä vaikka minne, noin niin kuin positiivisessa mielessä. Lenkillä saa myös kulutettua mukavasti aikaa, työmatkoillahan ei sinänsä kauheasti ole tekemistä työosuuden jälkeen. Tekemisen puute on kyllä myös yksi hyvistä puolista: perheenäitinä arvostaa hiljaisuutta ja rauhaa toisinaan. Olen myös niitä ihmisiä, jotka nauttivat ravintolassa syömisestä yksinkin eli reissussa voi valita mieleisensä paikan ja istahtaa sinne hetkeksi ruoan ja omien ajatustensa kanssa.

Ja sitten toisaalta…

Hotellihuoneet ovat peruskamalia, oli kuinka hyvä hotelli tahansa. Siistiä voi olla ja hienoakin, mutta kodikasta… juu ei.  En saa nukuttua vieraassa paikassa, herään poikkeuksetta aamuyöllä ja loppuyö on ihan horrosta. Ja itse matkustaminen on äärimmäisen tylsää. Helpottaa toki, jos on matkaseuraa, mutta autossa/junassa/muussa kulkuvälineessä istuminen on vaan niin tavattoman pitkästyttävää. Keksisin muutakin tekemistä. Ja mikä pahinta: kotiväkeä on työmatkoilla aina ikävä. Meidän perheessä kukaan ei edes oikein ole puhelimessa juoruaja, joten kuulumisetkin on soitellessa äkkiä vaihdettu.

Hyviä ja huonoja puolia siis löytyy. Reissaamisesta saa työhön välillä mukavaa vaihtelua, mutta ei minusta kyllä matkatyöhön olisi.


Kaunis Katisten kartano.



Tammerkosken yli menevä silta Tampereella.